Ihan ei olla vielä valmiita

Siis kisoihin Jujun kanssa. Sinänsä se olikin tiedossa, kun se yhtäkkiä sai itseluottamuksen puutteen, eikä osannut enää keppejä ollenkaan. Siis suorana, vaikka se kepitteli menemään näin hienosti jo joulukuussa. Seuraavassa videossa tammikuun lopussa, ja alimmassa radan osana ja namipallon kanssa. Sillä videolla näkyy miten käy, kun juostaan kovaa ja namimaatti puuttuu. Toki toistolla menee oikein, mutta tilanne taas rauhallisempi. Ja tuosta se vaan sitten alkoi menemään alas kuin lehmän häntä. En vaan käsittänyt että mitä hittoa nyt tapahtui. Juoksujen jälkeen se oli ihan että never heard. Tosin kun kaikki on mennyt Jujun kanssa ihan hemmetin hienosti ja nopeasti (mm. puomin juoksari, keinu), niin onhan se nyt joku este tiellä oltava.

No, ainakin kaksi asiaa jotka sitä häiritsevät. A) mun liike. Se on ollut sille alusta asti hankalaa, lähtee jalkojen perään ja kun olen halunnut itsenäiset kepit, niin olen usein kaukana ja takana kun se niitä tekee. Noissa videoissahan mä joko kävelen rauhallisesti, tai lopetan liikkeen ennen keppejä, ja se saa mennä niille ensin ja B) siellä odottaa se namiautomaatti näkyvillä. Tosin tuossa joulukuun videossa mulla on namipallo. Tiesin jo ennen kisoja, että ei tästä kyllä mitään tule, ja mietin jo pois jäämistä, mutta ajattelin että otetaan sitten treenin kannalta tuo tilanne muuten.

Eli kisoihin lähdettiin Sannan ja Vimmun kanssa, he medeissä ja me pikkumakseissa. Lohjalle lägi-areenalle, tuomarina Mia Laamanen. Ihan etukäteen olin kytännyt kaikkien tuomareitten ratapiirrokset ja utsinut kavereilta, että mitä korkeutta ne pitää pikkumakseissa. Kaikkiin vastaus 40, myös tämän tuomarin ratapiirroksissa aiemmissa kisoissa. Mehän vasta nostettiin treeneissä korkeus tuohon, tuolla vikalla videolla ne on siinä neljässäkympissä, eikä niissä mitään ongelmaa ole, helposti se yli menee. Tuolla keskimmäisellä videolla treenasin muuria, kun tajusin että hemmetti sehän on myös korkeampi, eikä sitäkään olla tehty. Tosin en muistanut mikä se korkeus pitää olla, joten tuossa 55 ja onhan se korkea (oikeasti sen korkeus on sama kuin hypyillä, eli 40-50 voi olla, tarkistuksen jälkeen). Mutta joo, kun tuli kuulutus että nostetaan rimat medeillä 35 niin tajusin samantien että voi vittu, pikkumakseilla ne on sitten 45. Enkä millään olisi ekoihin kisoihin sitä halunnut, kun ei niillä olla edes kertaakaan menty. Joten joo, tunnelma hieman kyllä lässähti siinä.

No anyway, sehän lähtee vauhdilla tuolle ekalle radalle, kaahottaa renkaan ohi, kun päättää että noup-tällä vauhdilla en edes yritä tuota. Mutta puomi! Tämä on se Galican, jota myöskään ei olla päästy treenaamaan, ja se on erimittainen kuin meidän seuran puomit. Tarkoituksena oli päästä sitä johonkin testaamaan, ja nyt se on tehty. Toimiii!!! Puomin onnistuminen kisoissa olikin meidän tavoitteena, ja sehän täyttyi ihan sataprosenttisesti. Jatkoon, tuossa oli pakko ehtiä A:n jälkeen tekemään jotain kääntääkseen koiran pois tarjolla olleesta putkesta. Rohkeasti heitin sen edeltävälle hypylle, ja etenin tekemään persjätön ja ai miten hienosti toimi! Tästä pätkästä olen kyllä tosi iloinen. Keinusta tulee aavistus lentokeinua, mutta tulee onneksi tasajaloilleen maahan. Eihän me tietty muita keinuja olla päästy testaamaan, ja meidän keinu on aika nopea. Seuraavalla radalla autoin hidastamalla omaa vauhtia, eihän se nyt vielä niin taitava ole kuin äitinsä tuolla keinulla, vaikka sen muuten hienosti osaakin. Sitten se sujuikin hienosti. Ohittaa hypyn kun ei usko osaavansa, tai olen hidas ohjaamaan. Ja niitä keppejä ei osata tosiaan, aloittaa oikein mutta ei edes yritä jatkaa. Joten siitä sitten maaliin.

Toka rataa ennen kävin kysymässä tuomarilta, saanko palkata putken jälkeen joka on ennen keppejä. Halusin näistä kisoista ihan vaan hiton mukavat koiralle, ettei sille tule tunnetta ettei osaa, ja viimeiseksi jää epäonnistuminen. Onneksi ihana tuomari lupasi, ja oli jopa itse siinä hihkumassa että jeee kun palkkasin Juupelin :D Hirmu kiva tuomari kyllä. Tässä samanlainen alku kuin ekassa, tällä kertaa olin reilumpi koiralle ja autoin sitä tekemään renkaan. Tosin tuiskahtaa siinä nenälleen alastulossa. Todella toivon, että Sagin kevätkokouksessa se Tamskin eka esitys renkaan korkeuksille menee läpi. Ja että se tulisi äkkiä voimaan. Onhan se nyt ihan helvetin epäreilu pikkumineillekin, että ne menee samaa korkeutta kuin medit, jotka lähinnä juoksee sen renkaan läpi. Ohessa ehdotus syyskokouksessa, (jossa asiasta ei voitu vielä päättää) jos joku haluaa tutustua: renkaan sääntömuutos . Puomi yhtä hienosti, ja tuo alkupätkä kanssa hyvin. Rima tippuu vaikealla hypyllä. Yhden hypyn ohittaa kun on menossa muurille, kun olen taas hidas kertomaan mihin mennään. Muutenhan tämäkin rata ihan ok.

Ja vika radalle pyysin, että saadaan mennä medikorkeuksilla kisan ulkopuolisena, ja hänelle se sopi jos se sopisi vkt:lle. Ja sehän sopi. Olipa ihana asia, molemmat ymmärsi koiran parhaan. Tälläkin radalla palkkasin vika putken jälkeen, kun radan loppu pysyi samana kaikilla radoilla. Juju seuraa tosi kauniisti ohjausta, ja nuo sen nuolevat käännökset tulevat kyllä meitä auttamaan jatkossa, ei tule turhia kaarroksia eikä "valu" niinkuin pari edellistä koiraani :D

Plussia: siis mehän selvittiin kaikista radan ansoista, niin kauniisti hyppärilläkin ohitettiin ansaputken pää. Plus sehän meni siltä hankalalta puolelta putkeenkin! Eli jos oltaisiin osattu ne kepit, niin nollathan oli ihan tehtävissä! Juju oli ihan rento radan ulkopuolellakin, jopa leikki hihnassa olevalla karvalla. Mölisi tietysti, mutta fiilis sillä oli ihan jees, että mitään semmoista ei ollut joten sekin osuus meni ihan hienosti. Ja sehän keskittyy tekemiseen, eikä lähde haahuilemaan eikä tsekkaamaan ratahenkilöitä, eikä välittänyt puomin vieressä juoksevasta tuomarista tms. Joten paljon hyviä kokemuksia takataskuun, nyt treenataan kepit kuntoon ennen seuraavia kisoja. Mitään aikarajaa seuraaville kisoille en aseta, mennään takaisin kujakepeille hakemaan varmuus takaisin. Olin Jujun ilmoittanut Ojankoon ensi viikonlopuksikin, mutta sain vaihdettua sinne Jipon kisaamaan. Ja onhan sitten muuten pikkukisat, medejä 50. Viisikymmentä. Hiphei :D Juupelin kanssa kierretään möllikisoja, niitä nyt kevään myötä näyttäisi olevan kivasti muuallakin. Päästään vaan treenaamaan vieraisiin paikkoihin kisatilannetta ja puomia. Ja myöhemmin niitä keppejä. Sitten kun ne onnistuvat siellä, niin sitten virallisiin.

Tilasin Jujulle ihanan kisapannan VINHA-kaulapannoista, puolikurran keltaisen pikipallon. Onhan se semmoinen piikkinen mustuainen <3

(Ja koska olen hysteerinen koiranomistaja, olin noitten kisojen jälkeen ihan että aaaaa nyt se on ihan jumissa ja juntturassa ja aaaa se varmaan on ihan kipeä ja aaaaa pakko saada äkkiä aika fyssarille. Tänään mennään sitten hätäaikana Lotalle, ja katsotaan mikä on tuomio. Onhan se räpiköinyt puomilla, ja tuiskahti nenälleen tuolla renkaalta ja jotenkin mietin että voiko keppien tekemättömyys johtua siitäkin, että on vaan niin jumissa tms. No, kohtahan se kuullaan. Onneksi on ymmärtäväinen koutsi ja fyssari hullulle koiranomistajalle :D )