"Kyllä täällä tarkenee"
Oltiin loppiaisena Janakkalassa kisaamassa, tarjolla 4 rataa, mentiin vaan ne 3 agirataa. Hyppäri jätettiin pois. Onneksi, se kun oli vielä viimeisenä, niin päästiin siitä pakkasesta nopeammin kotiin. Sitähän nimittäin oli semmonen parikymmentä astetta, ja kun iltapäivällä kisat alkoivat niin kiristyi iltaa kohti. Mietittiin siinä kisakamun kanssa, että miten ne pohjoisen tytöt kestää, mutta nehän on niin tottuneita, eikö vaan ;)
Tuomarina Petteri Kerminen, ekaa kertaa hänen radoillaan. Juostavia ratoja, pitkiä estevälejä, helppoja. Tykkäsin, mutta joka radalla oli se yksi tai kaksi kohtaa, mihin piti ehdottomasti ehtiä ohjaamaan, joten saihan siellä kieli vyön alla juosta. Toisaalta sai käyttöön sen meidän vahvuuden, itsenäisen tekemisen ja estehakuisuuden. Ja leijeröintiä sai harrastaa ihan iloissaan.
Eka radalla oli kepit kohti seinää, ja siitä käännyttiin ysikympin kulmassa seuraavalle esteelle, joka taisi olla rengas. Sillä nyt väliä, mutta sillä on, että mietin mielessäni, että kato nyt tarkkaan että se tekee sen vikan välin. Ainoa tavoite jonka asetin tälle radalle. Ja pönttö minä, en malttanut, vaan lähdin liian aikaisin kääntymään, jolloin Jippo kääntyi mukana. Sitten väsättiin siinä sitä vikaa väliä, se meni maahan, pompotti eestaas ja aikaa palaa. Sinänsähän sillä niin väliä, kun eipä me millään vitosilla mitään tehdäkään. Mutta jospa se Jippo tajuais, että tekee väärin kun korjataan. Siitä sitten jatkettiin, ja tässä Jipon upea keinun suoritus (niin kuin kaikilla muillakin radoilla) auttoi minua ehtimään sinne kriittiseen kohtaan, juoksin vaan täysiä eteenpäin ja huutelin että bäng-bäng! :D Hieno Jippo, sinne se keinua jäi suorittamaan kun minä menin. Toki sitten juoksuaskelet ei osuneet kontaktille, joten kympillä maalissa. Hyvä loppusuorakin tällä radalla, eteenkäsky toimii. Siellähän se mammaa varttui maalissa iloissaan :D
Toka radalla tuli sitten se hetki, että perkuleen likka hiipi perään, eli varasti. Se kun tietää, että en mä sais tulla, mutta kun en malta, niin lähden tälleen ihan vaan vähän....sitten kun käännyt, niin se seisoo siinä sun selän takana napottamassa ja jo menossa. Samperi sentään. Tulee hirvee kiire ohjata, joten sen hypyn rima sitten putosi, kun linja oli huono, ja minä siinä huitomassa. Jatkettiin sitten, sain ihme kyllä rytmistä kiinni, ja taas kun siinä oli se itsenäisen tekemisen mahdollisuus, niin pystyttiin ihan järkevästi jatkamaan. Tälläkin radalla puomivirhe, joten kympillä taas maalissa. Kepit loistavasti tällä radalla!
Vika radalla sitten tuijotin Jippoa koko ajan kun jätin, välillä se lähtee kun katsoo, ja pysyy kun ei katso, ja välillä taas toisinpäin. Tosin näin ainakin näkee kun se lähtee. Kaveri kysyi, että ei sitten kannattais palauttaa sitä lähtöön? No eeeeiiii tietenkään! Ohjaaja yhtä innokas kuin koira...No joo, aika harvoin loppujen lopuks tätä ongelmaa esiintyy, eikä kyllä pitäis esiintyä ollenkaan tietty. Joo, nyki, mutta pysyi kuitenkin tällä vikalla radalla sitten ;) Tehtiin tosi hyvää rataa, leijeröin onnistuneesti kohdan, johon moni "kaatui", mentiin hiton hyvää rataa, ja kun tultiin kohtaan missä piti mennä A:lle, Jippo valkkasi putken joka oli sen vieressä. Tässä kohtaa vieressä tarkoittaa kolmen metrin päässä :D No, oli se ainakin samaan suuntaan ;) Huvitti, kun samoissa kisoissa oli meitä pari kertaa nyt kouluttanut Marko Mäkelä, ja hänkin radan reunalla eläytyi meidän menoon, ja huusi nouuuuuuu tjtsp kun Jippo paineli putkeen. Kiva juttu! Ja nyt Jippo meni sitä vauhtia kuin normaalisti, ei ollut juoksuhuuruista enää tietoakaan. Kiva sekin, että Marko nyt näki sen normivauhdin. Pikkusen eri ohjailla silloin :D Toki tää rata muuten nollana, mutta se putki A:n sijaan pikkusen haittas tuomarin mielestä.
Ihan tosi kivaa, pakkasesta huolimatta. Otsikko viittaa siihen, kun Janakkalassa soitetaan aina musaa rataantutustuessa, niin siellähän toki tämä oli soittolistalla :D Siitä teille pikku korvamato. Mulle ainakin jäi päähän. Videoita valitettavasti ei ole radoilta, olis ollut kyllä kiva katsoa näitä vauhdikkaita ratoja jälkeenkinpäin!
Tuomarina Petteri Kerminen, ekaa kertaa hänen radoillaan. Juostavia ratoja, pitkiä estevälejä, helppoja. Tykkäsin, mutta joka radalla oli se yksi tai kaksi kohtaa, mihin piti ehdottomasti ehtiä ohjaamaan, joten saihan siellä kieli vyön alla juosta. Toisaalta sai käyttöön sen meidän vahvuuden, itsenäisen tekemisen ja estehakuisuuden. Ja leijeröintiä sai harrastaa ihan iloissaan.
Eka radalla oli kepit kohti seinää, ja siitä käännyttiin ysikympin kulmassa seuraavalle esteelle, joka taisi olla rengas. Sillä nyt väliä, mutta sillä on, että mietin mielessäni, että kato nyt tarkkaan että se tekee sen vikan välin. Ainoa tavoite jonka asetin tälle radalle. Ja pönttö minä, en malttanut, vaan lähdin liian aikaisin kääntymään, jolloin Jippo kääntyi mukana. Sitten väsättiin siinä sitä vikaa väliä, se meni maahan, pompotti eestaas ja aikaa palaa. Sinänsähän sillä niin väliä, kun eipä me millään vitosilla mitään tehdäkään. Mutta jospa se Jippo tajuais, että tekee väärin kun korjataan. Siitä sitten jatkettiin, ja tässä Jipon upea keinun suoritus (niin kuin kaikilla muillakin radoilla) auttoi minua ehtimään sinne kriittiseen kohtaan, juoksin vaan täysiä eteenpäin ja huutelin että bäng-bäng! :D Hieno Jippo, sinne se keinua jäi suorittamaan kun minä menin. Toki sitten juoksuaskelet ei osuneet kontaktille, joten kympillä maalissa. Hyvä loppusuorakin tällä radalla, eteenkäsky toimii. Siellähän se mammaa varttui maalissa iloissaan :D
Toka radalla tuli sitten se hetki, että perkuleen likka hiipi perään, eli varasti. Se kun tietää, että en mä sais tulla, mutta kun en malta, niin lähden tälleen ihan vaan vähän....sitten kun käännyt, niin se seisoo siinä sun selän takana napottamassa ja jo menossa. Samperi sentään. Tulee hirvee kiire ohjata, joten sen hypyn rima sitten putosi, kun linja oli huono, ja minä siinä huitomassa. Jatkettiin sitten, sain ihme kyllä rytmistä kiinni, ja taas kun siinä oli se itsenäisen tekemisen mahdollisuus, niin pystyttiin ihan järkevästi jatkamaan. Tälläkin radalla puomivirhe, joten kympillä taas maalissa. Kepit loistavasti tällä radalla!
Vika radalla sitten tuijotin Jippoa koko ajan kun jätin, välillä se lähtee kun katsoo, ja pysyy kun ei katso, ja välillä taas toisinpäin. Tosin näin ainakin näkee kun se lähtee. Kaveri kysyi, että ei sitten kannattais palauttaa sitä lähtöön? No eeeeiiii tietenkään! Ohjaaja yhtä innokas kuin koira...No joo, aika harvoin loppujen lopuks tätä ongelmaa esiintyy, eikä kyllä pitäis esiintyä ollenkaan tietty. Joo, nyki, mutta pysyi kuitenkin tällä vikalla radalla sitten ;) Tehtiin tosi hyvää rataa, leijeröin onnistuneesti kohdan, johon moni "kaatui", mentiin hiton hyvää rataa, ja kun tultiin kohtaan missä piti mennä A:lle, Jippo valkkasi putken joka oli sen vieressä. Tässä kohtaa vieressä tarkoittaa kolmen metrin päässä :D No, oli se ainakin samaan suuntaan ;) Huvitti, kun samoissa kisoissa oli meitä pari kertaa nyt kouluttanut Marko Mäkelä, ja hänkin radan reunalla eläytyi meidän menoon, ja huusi nouuuuuuu tjtsp kun Jippo paineli putkeen. Kiva juttu! Ja nyt Jippo meni sitä vauhtia kuin normaalisti, ei ollut juoksuhuuruista enää tietoakaan. Kiva sekin, että Marko nyt näki sen normivauhdin. Pikkusen eri ohjailla silloin :D Toki tää rata muuten nollana, mutta se putki A:n sijaan pikkusen haittas tuomarin mielestä.
Ihan tosi kivaa, pakkasesta huolimatta. Otsikko viittaa siihen, kun Janakkalassa soitetaan aina musaa rataantutustuessa, niin siellähän toki tämä oli soittolistalla :D Siitä teille pikku korvamato. Mulle ainakin jäi päähän. Videoita valitettavasti ei ole radoilta, olis ollut kyllä kiva katsoa näitä vauhdikkaita ratoja jälkeenkinpäin!
Kommentit