Fiolla hoidossa

Me tehtiin Marikan kanssa koirien vaihto viikoksi, Jipolla kun on juoksut ja pitäähän tuon pikkuisen tottua meillä olemaan, tulevaisuudessa toivottavasti ja oletettavasti olevaa synnytystä varten. Tutustutaan puolin ja toisin. Sehän oli meillä jo yhden yön pari viikkoa sitten, kun Marika kävi Lahdessa kisaamassa kahtena peräkkäisenä päivänä.

Hyvin pikkuinen sopeutui, ja otti äijätkin haltuun samantien. On samanlainen kuin äitinsä, ei välitä vaikka pöristään, häntä heiluen tungetaan nenän eteen, ja viedään se lelu mikä halutaan. Tai luu, huolimatta Cassun aika rumistakin kirosanoista. Aika paljon huoletti tuo, että nousi Jecun selkään omistajan elkein, heti meille tultuaan. Huolimatta hännän asennosta, Jeccu asian hyväksyi, pentukortti piti vielä. Seurasin kyllä tilanteen, ennen kuin puhelimen esiin kaivoin ;)



Marika varoitteli, että se saattaa syödä kaikki johdot, kynät, yms irtaimen mitä löytyy. Ainakin vielä ne on saaneet olla rauhassa, mitään ei ole hajottanut eikä napostellut. Paitsi tuo peti ärsytti ihan hirveästi, se menikin sitten roskiin :D Siitä on videokin, kun kivempihan se on ottaa videota kuin kieltää ;)  Fiolla "petaa"

Myös yksi pulla merkillisesti katosi, sen että käänsin päätä niin oli hävinnyt. Jouduin oikein miettimään, että söinkö sen jo itse vai ottiko Fiolla sen. Sohvan taakse vilahtamisesta päätellen, se oli Fiollan suussa. Ehdin sen ottamaan pois ennen kuin ehti syömään :D

Tyttö on jo sisäsiistikin, hienosti osasi takaovelle mennä vinkumaan ja pyytämään ulos ekasta päivästä lähtien. Yhtään vahinkoa sisälle ei ole tullut.

Marika on ihan älyttömän hienosti hoitanut kyllä sosiaalistamisen, käyttää Fiollaa ihan joka paikassa mitä voi mieleen juolahtaa, ei voisi kasvattaja enempää vaatia. Me sovittiin kavereitten kanssa pentutreffit heti lauantaille, meidän seuralaisilla on tosi monella nyt uusi koira kasvamassa. Käytiin metsässä riehumassa, mittelspitz 3,5 kk  ja bordercollie 4 kk menossa mukana. Alkuun tuo mitteli vähän oudostutti, kun se haukkui koko ajan. Sitten kun bc:n kanssa lähti juoksemaan, niin mittelikin hiljeni, ja sitten siitäkin tuli kiva kaveri. Tunnin ne jaksoivat leikkiä pehmeällä sammalella, se on oikein parasta liikuntaa pennulle. Tässä porukassa huomasi hyvin, kun on kuukauden vanhempi niin se koordinaatio on jo ihan eri. Toki bc korkeampana honkkelina joutuu niitä jalkojaan vähän enemmän ihmettelemään. Eilen illallakin käytiin Heidin lauman (bc, x-rotu ja bc-pentu) ja meidän koko lauman kera pimeässä metsässä yhden otsalampun varassa.

Tiistaina käytiinkin sitten leikkimässä ensin kaverin Hera-collien kanssa, pentuhan sekin on vielä, 9 kk ikäinen. Mukava kaveri sekin, pikku jaloillaan yritti Fiolla vauhdissa pysyä. Hurja kiihdytys sillä on, ja uskomaton kropan hallinta tuon ikäiseksi.




pieni lentävä hollantilainen
Siitä sitten mentiin hallille treenaamaan. Marika kertoi, että Fiolla on käynyt kolme kertaa aiemmin hallilla, ja saanut tehdä pari kertaa putkea ja viimeksi ensin yksinään putkea, ja sen jälkeen hyppyjä erikseen. Oli sitten tehnyt ne hypyt, ja juossut samaan hintaan sinne viidentoista metrin päässä olevaan putkeen :D Otin tietty videon mukaan, että saan Marikalle laitettua "todistusaineistoa" Jolleriin treeneistä.  Sehän on ihan super! Treenit kesti videon mukaan 7 minuuttia, ja noin paljon saatiin aikaiseksi. Video: Fiolla treenaa. Ei voinut kuin nauraa sen innolle, jos nami jäi saamatta kun teki väärin, (ja tuossa on kaikki toistot!)niin karkasi samantien kun irti laski. Sen takia kanniskelen sitä tuossa kohdittain, kun se oli nopeampaa. Aina kyllä teki sitten oikein, joten palkankin sai, vaikka karkasi :D Ihan mahtava harrastuskoiran alku, ainakin agilityyn, tokosta en niin tiedä ;) Kimi sille on yrittänyt opettaa tassun antamista viikon, eilen onnistui eka kerran :D Ei se ihan niin välkky ole kuin äitinsä. Mittasinkin sen, on nyt 36 cm korkea, Jippo oli tuossa iässä 38, että jos ei ihmeitä tapahdu, niin selkeä medi siitä tulee.

Mitä tuon luonnetta on nyt seurannut, niin tosiaan on aika päättäväinen pimu. Taistelutahtoa löytyy, silloin kun kaikki pennutkin olivat näyttelyn jälkeen leikkimässä, niin oli kyllä se päällimäinen, littasi kaverit alleen eikä anna kyllä hevillä periksi. Meidän pojiltakin tosiaan vie kyllä lelut häpeilemättä. Ei ole kuitenkaan rähjä, eikä ekana kenenkään kimpussa. Nyt on vissiin vähän mörköikää, lenkillä pitää uhitella joillekin ihmisille. En ole päässyt selvyyteen, mihin se liittyy, kun kaikkia ei kuitenkaan tartte haukkua. Menee siitä mistä tie suorin, meilläkin menee suoraan sohvan ja takana olevan arkun yli takaovelle. Ei ehdi kissaa sanoa, kun se siitä vilahtaa. Eikä sohvapöytäkään menoa haittaa, sujahtaa siitä lehtitason päältä toiselle puolelle. Kun ali on hitaampaa, eikä yli saa mennä. Ihan turhahan se nyt olis lähteä kiertämään se pöytä.

Tea otti taas superihania kuvia, nuo yllä olevat kaikki, ja tämän 5 kk-seisontakuvan järven rannalla:



Tämä kuva oma ottama, käytiin muka ensilumilenkillä. Eikä sitä luvattua lunta sitten tullutkaan. Nyt on ihan pikkuisen maassa sentään, jos vaikka yrittäis pari lumikuvaa saada, ennenkuin Fifo lähtee huomenna kotiin. Ihanaa kun kävit, tule pian uudestaan!



Kommentit